Käännä lyriikoita kahdella yksinkertaisella askeleella

Artisti Abîme -  Otsikko Ode à la haine

Lyriikat & Käännös: Abîme - Ode à la haine Alhaalla näet käännetyt Abîme lyriikat sivulta sivulle! Verkkosivustollamme löydät paljon muita käännettyjä lyriikoita. Katso meidän arkistomme ja muita lyriikoita, esimerkiksi paina esittäjän Abîme kirjainta A ja näe, mitä kappaleita meillä on enemmän esittäjältä Abîme meidän arkistostamme, kuten Ode à la haine.

Alkuperäinen

Elle, ma voie, ma destiné surplombe mon âme
Par le feu, elle fut forgée, dans la souffrance elle fut élevée
Glacée, elle brûle et envoûte ma chair, mon sang
Ma lame agit par vocation, sa perfection domine l'infâme
Notre sang répandu, mes frères, appelle la tempête
Que l'éclair frappe et achève pour libérer notre grandiose marche.  La sombre mer de mon esprit sent la pureté de la flamme
Elle brûle, écoutant les sons émanant du portail des morts
La folie comme apparat, je souhaite la création
Pour restituer la gloire de l'être honorable servit par le sens
Les vagues furieuses, comme abîmes de ma volonté
Aspiré par ma propre sérénité, je sens notre victoire approcher.  Le sacrifice et la grandeur de notre choix marqueront à jamais
Notre sol de la vertu oubliée, purgeant mon esprit de ces blessures
Ainsi dans l'envolée de mon mépris, nous clamerons haut et fort
L'ode à la haine des temps jadis. 

käännös

Se, minun tieni, minun osani kohoaa sieluni ylle
Tulin se on taottu, kärsimykseen se on kasvatettu
Jäisenä se polttaa ja noituu minun lihani ja vereni
Teräni toimii kutsumusperustein, virheettömyytensä peittoaa nolon
Veremme pitkin poikin, veljeni, vetää myrksyn paikalle, jotta iskee
Ja lopettaa salama päästääkseen komean marssimme vapaaksi. Tämä minun mieleni pimeä meri tuoksahtaa liekin puhtaudelta
Se palavana kuuntelee ääniä, joita kantautuu kuolleitten portilta
Hulluus neuvona toivon luomista tapahtuvaksi, jotta saisi
Palautettua kunniallisen järjen palveleman hengen maine
Raivopäiset aallot kuin tahtoni syöverit, jotka kaipaavat minun
Omaa tyyneyttäni, minä tunnen meidän voittomme lähestyvän Iäksi jäävät uupumaan meidän valintamme uhraus ja suuruus
Unohtuneen hyveen maaperämme siistii mieltäni näistä haavoista
Näin ylenkatseeni siivittäminä huudamme vielä kovaa ja korkealta
Entisaikojen oodia vihalle. 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *