Käännä lyriikoita kahdella yksinkertaisella askeleella

Artisti Carpark North -  Otsikko Glastårne

Lyriikat & Käännös: Carpark North - Glastårne Alhaalla näet käännetyt Carpark North lyriikat sivulta sivulle! Verkkosivustollamme löydät paljon muita käännettyjä lyriikoita. Katso meidän arkistomme ja muita lyriikoita, esimerkiksi paina esittäjän Carpark North kirjainta C ja näe, mitä kappaleita meillä on enemmän esittäjältä Carpark North meidän arkistostamme, kuten Glastårne.

Alkuperäinen

Jeg tror ikk' længere på missionen
Det føles som om at alt er tabt
Vi sidder her i glastårnet
Og tårnets fod' ødelagt Vi vandt et slag med kugler og krudt
Men krigen har fortsat og livet udskudt
Vi drak champagnen, vi troede vi var i mål
Men kun dens kølige dulmen var det eneste vi opnåede Nu sidder vi i vores mørke fængsel
Oppe under verdens smukke tag
Blandt fugle, skyer og længsel
Og ser dag bli' til nat bli' til dag Alle ka' se vores ligegyldige indre
For glasset står som på ny
Og vi skriver kun digte
Om skyerne og om at fly Nu mærker vi tårnet briste
Men først en dyb fornemmelse af tab
Så med fuld fart, vi la'r os kaste
Gennem himmelens blå gab Vi vælter igennem vinden
I vores stille glaspalads
Selv tyngdekraften må forsvinde
Og kan ikk' holde os på plads Første gang i tusind år
Ser man os med smil
For de her sidste timer
Har været allersmukkeste mil Vi ska' ikk' bo i himlen
Nej, drømme er vores pæl
De eneste spir og tårne vi ska' bygge
Er de højeste drømme i vores sjæl' 

käännös

En enää usko tehtävään
Tuntuu, kuin kaikki olisi menetetty
Istumme täällä lasitornissa
Ja tornin perusta on rikki Voitimme taistelun luodein ja ruudilla
Mutta sota on jatkunut, ja elämä myöhästynyt
Joimme shampanjaa, uskoimme olevamme maalissa
Mutta sen viileä helpotus oli kaikki, minkä saimme Nyt istumme pimeässä vankilassamme
Ylhäällä, maailman kauniin katon alla
Lintujen, pilvien ja kaipuun keskellä
Ja näemme, kuinka päivät vaihtuvat toisiinsa Kaikki voivat nähdä turhat sisäiset maailmamme
Sillä lasi on uudenveroista
Ja kirjoitamme vain runoja
Pilvistä ja pakenemisesta Nyt tunnemme, kuinka torni murtuu
Mutta ensin syvä tunne menetyksestä
Joten heittäydymme täydellä vauhdilla
Taivaan sinisen kidan läpi Murramme tiemme tuulen läpi
Hiljaisessa lasipalatsissamme
Jopa painovoiman on kadottava
Eikä se voi pitää meitä paikoillamme Ensimmäiseen kertaan tuhanteen vuoteen
Meidän näkee hymyilevän
Koska nämä viimeiset tunnit
Ovat olleet kaikista kauneimmat mailit Emme asu taivaassa
Ei, unelmat ovat asuntomme
Ainoat torninhuiput, joita rakennamme
Ovat sielujemme korkealentoisimmat unelmat 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *