Käännä lyriikoita kahdella yksinkertaisella askeleella

  • Homepage
  • >
  • C
  • >
  • cradle of filth – an enemy led the tempest

Artisti cradle of filth -  Otsikko an enemy led the tempest

Lyriikat & Käännös: cradle of filth - an enemy led the tempest Alhaalla näet käännetyt cradle of filth lyriikat sivulta sivulle! Verkkosivustollamme löydät paljon muita käännettyjä lyriikoita. Katso meidän arkistomme ja muita lyriikoita, esimerkiksi paina esittäjän cradle of filth kirjainta c ja näe, mitä kappaleita meillä on enemmän esittäjältä cradle of filth meidän arkistostamme, kuten an enemy led the tempest.

Alkuperäinen

As pride precedes a downfall, so he took his place before the firewall
Of dissonant choirs whose faith in one
Was embraced in this wraith whose fate was hung
Between forgiveness and the damage done
An electric scent over drear decay
Lent a violent surge to their serenades
Through white glades as his winged parade
Bent to silhouette and to sharpen dull razors
Within vast skies unversed in starkness
His might grew
And blew light hues to gray
And worse, a third of stars to darkness
Then thunder seethed and wreathed in thickening night
A line was drawn midst wrong and right and across the throats of thieves
As love fell choked, the tempest broke from Heaven's farthest shore
Descending to eclipse all hope, repentance might stay holy war
He would not heel nor fake a bow
Murmur curses to the wind
Enraged, he raved in a Balrog howls
Upon a storm firstborn of sin
Incensed anew, rebellions tore
Like frenzied beasts of prey
Through temple doors
Through east before the midnight masses
And where once bliss reigned so serene
In sweeter glades
Now veins ran openly
Like eyes that shied from kindred ashes
When suddenly there shone a hideous light
And a voice like three inanities soared up in thistled speech
Thou hast bred hate where there dwelt none and for this grave mistake
How thou art falling morning sun
The proud will be abased
He would not heel
Nor fake a bow
Murmur curses to the wind
And lo the wrath of God swept down
Thou art no more an Angel filled with light
But a leech to be abhorred
And thou shalt suffer my burning will
Quoth this raven nevermore
Never fucking more
And with these words like heavy stone cast against that gilded throne
With many legions still in tow, he turned his wings to flee
His eyes a picture of distaste, dawn to tears and in their place
The dawn of time and fates to face, through all eternity
I wept for him a deep red river that ran like blood through scarred ravines
To sluice away the guilt that slithered like a Serpent tongue to Eve
For once as I in Heaven climbed too high for truth to truly see
My sunken mind, drunken and blind, saw the lie that fool was me
Alone and cold, face to the crack
Beyond dark gates with no way back
His crown of gold faded to black
Like a bruise upon the heart that lingers
With thrill-kill
Culture shock wave lengths
Of rope to hang high
Ten commandments by snaked about his upraised fingers

käännös

Ylpeys edeltää kaatumista, joten hän otti paikkansa palomuurin edessä
Dissonanssikuoroista, joiden usko yhteen
Hänet omaksuttiin tässä wraithissa, jonka kohtalo oli ripustettu
Anteeksiannon ja vahingon välillä
Sähköinen tuoksu hajoamisen yli
Paastoaa heidän serenadeihinsa väkivaltainen aalto
Läpi valkoisten glades hänen siivekäs paraati
Taivutettu siluettiin ja terävöitämään tylsiä partakoneita
Suurella taivaalla, jyrkkyydellä
Hänen voimansa kasvoivat
Ja puhalsi vaaleat sävyt harmaaksi
Ja mikä vielä pahempaa, kolmasosa tähdistä pimeyteen
Sitten ukkonen näki ja seppeli pimeänä yönä
Väärä ja oikea keskelle ja varkaiden kurkkuun vedettiin viiva
Kun rakkaus tukahtui, myrsky puhkesi taivaan kaukaisimmalta rannalta
Katumus laskeutuu pimenemään kaiken toivon ja saattaa pysyä pyhänä sodana
Hän ei kallistanut eikä väärennä jousea
Jyrinä kiroaa tuulelle
Raivoissaan hän raivosi Balrogin ulvontaa
Myrskyn synnin esikoinen
Suihkutettu uudestaan, kapinat repivät
Kuin raivokkaat saalistajat
Temppelin ovien kautta
Itään ennen keskiyön massaa
Ja missä kerran autuus hallitsi niin rauhallisesti
Makeammissa glades
Nyt suonet juoksivat avoimesti
Kuin silmät, jotka irtoavat sukutuhkasta
Kun yhtäkkiä loisti kamalaa valoa
Ja ääni, kuten kolme hulluutta, kohosi ohdakkeessa
Sinä olet kasvattanut vihaa siellä, missä kukaan ei asunut, tämän vakavan virheen vuoksi
Kuinka olet laskeva aamu aurinko
Ylpeitä alistetaan
Hän ei kannattaisi
Eikä väärennä jousea
Jyrinä kiroaa tuulelle
Ja katso, Jumalan viha pyyhkäisi alas
Et ole enää enkeli, joka on täynnä valoa
Mutta iilimato on kauhistuttava
Ja sinä kärsit palavasta tahdostani
Quoth tämä korppi koskaan
Koskaan vitun enempää
Ja näillä sanoilla kuin raskas kivi heitettiin kullattua valtaistuinta vastaan
Monien legioonien ollessa edelleen vedossa, hän käänsi siipensä pakenemaan
Hänen silmissään kuva vastenmielisyydestä, kyyneliin kynnyksestä ja heidän paikallaan
Ajan ja kohtaloiden kohtaaminen, koko ikuisuuden
Itkin häntä syväpunainen joki, joka juoksi kuin veri arpisten rotkojen läpi
Luopumaan syyllisyydestä, joka liukui Eevalle kuin käärmeen kieli
Kerran kun minä taivaassa kiipesin liian korkealle, jotta totuus todella näkisi
Uponnut mieleni, humalassa ja sokea, näki valheen, että tyhmä olin minä
Yksin ja kylmä, kasvot halkeamaan
Pimeiden porttien ulkopuolella ilman paluuta
Hänen kultakruunu haalistui mustaksi
Kuin mustelma sydämessä, joka viipyy
Jännittävällä tappamisella
Viljelyiskun aallonpituudet
Köyttä ripustettavaksi korkealle
Kymmenen käskyä käärsi ylösnostettujen sormiensa ympärillä

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *