Käännä lyriikoita kahdella yksinkertaisella askeleella

  • Homepage
  • >
  • D
  • >
  • Dalida ( داليدا) – Le temps des fleurs

Artisti Dalida ( داليدا) -  Otsikko Le temps des fleurs

Lyriikat & Käännös: Dalida ( داليدا) - Le temps des fleurs Alhaalla näet käännetyt Dalida ( داليدا) lyriikat sivulta sivulle! Verkkosivustollamme löydät paljon muita käännettyjä lyriikoita. Katso meidän arkistomme ja muita lyriikoita, esimerkiksi paina esittäjän Dalida ( داليدا) kirjainta D ja näe, mitä kappaleita meillä on enemmän esittäjältä Dalida ( داليدا) meidän arkistostamme, kuten Le temps des fleurs.

Alkuperäinen

Dans une taverne du vieux Londres
Ou se retrouvaient des étrangers
Nos voix criblées de joie montaient de l'ombre
Et nous écoutions nos cœurs chanter C'était le temps des fleurs
On ignorait la peur
Les lendemains avaient un goût de miel
Ton bras prenait mon bras
Ta voix suivait ma voix
On était jeunes et l'on croyait au ciel Et puis sont venus des jours de brume
Avec des bruits étranges et des pleurs
Combien j'ai passé de nuits sans lune
À chercher la taverne dans mon cœur Tout comme au temps des fleurs
Ou l'on vivait sans peur
Ou chaque jour avait un goût de miel
Ton bras prenait mon bras
Ta voix suivait ma voix
On était jeunes et l'on croyait au ciel Et ce soir je suis devant la porte
De la taverne où tu ne viendras plus
Et la chanson que la nuit m'apporte
Mon cœur déjà ne la connaît plus C'était le temps des fleurs
On ignorait la peur
Les lendemains avaient un goût de miel
Ton bras prenait mon bras
Ta voix suivait ma voix
On était jeunes et l'on croyait au ciel 

käännös

Vanhan Lontoon majatalossa
Jossa tapasi muukalaisia
Ratkiriemukkaat äänemme kohosivat varjoista
Ja kuuntelimme kuinka sydämemme lauloivat Se oli kukkien aikaa
Emme tienneet pelosta
Huomenet olivat hunajanmakuisia
Kätesi tarttui käteeni
Äänesi seurasi ääntäni
Uskoimme taivaaseen, olimmehan nuoria Sitten tulikin päiviä utuisia
Kuului outoja ääniä ja itkuja
Montako vietinkään yötä kuutonta
Etsiessäni sydämestäni majataloa(1) Aivan kuten kukkien aikaan
Jolloin elimme pelotta
Jolloin kaikki päivät olivat hunajanmakuisia
Kätesi tarttui käteeni
Äänesi seurasi ääntäni
Uskoimme taivaaseen, olimmehan nuoria Tänäpä iltana seison oven edessä
Sen majatalon, jonne et enää satu
Ja laulu, jonka yö minulle myötänsä
Tuo, ei ole enää sydämellein tuttu Se oli kukkien aikaa
Emme tienneet pelosta
Huomenet olivat hunajanmakuisia
Kätesi tarttui käteeni
Äänesi seurasi ääntäni
Uskoimme taivaaseen, olimmehan nuoria 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *