Käännä lyriikoita kahdella yksinkertaisella askeleella

  • Homepage
  • >
  • F
  • >
  • Fabrizio De André – Dolcenera

Artisti Fabrizio De André -  Otsikko Dolcenera

Lyriikat & Käännös: Fabrizio De André - Dolcenera Alhaalla näet käännetyt Fabrizio De André lyriikat sivulta sivulle! Verkkosivustollamme löydät paljon muita käännettyjä lyriikoita. Katso meidän arkistomme ja muita lyriikoita, esimerkiksi paina esittäjän Fabrizio De André kirjainta F ja näe, mitä kappaleita meillä on enemmän esittäjältä Fabrizio De André meidän arkistostamme, kuten Dolcenera.

Alkuperäinen

Amìala ch'â l'arìa amìa cum'â l'é cum'â l'è
Amìala cum'â l'arìa ch'â l'è lê ch'â l'è lê
Amìala cum'â l'arìa amìa amìa cum'â l'è
Amìala ch'â l'arìa amìa ch'â l'è lê ch'â l'è lê Nera che porta via, che porta via la via
Nera che non si vedeva da una vita intera così dolcenera nera
Nera che picchia forte, che butta giù le porte Nu l'è l'aegua ch'à fá baggiá
Imbaggiâ imbaggiâ Nera di malasorte, che ammazza e passa oltre
Nera come la sfortuna che si fa la tana dove non c'è luna, luna
Nera di falde amare, che passano le bare Âtru da stramûâ
 nu n'á â nu n'á Ma la moglie di Anselmo non lo deve sapere
Ché è venuta per me, è arrivata da un'ora
E l'amore ha l'amore come solo argomento
E il tumulto del cielo ha sbagliato momento Acqua che non si aspetta, altro che benedetta
Acqua che porta male, sale dalle scale, sale senza sale, sale
Acqua che spacca il monte, che affonda terra e ponte Nu l'è l'aegua de 'na rammâ
'N calabà 'n calabà Ma la moglie di Anselmo sta sognando del mare
Quando ingorga gli anfratti si ritira e risale
E il lenzuolo si gonfia sul cavo dell'onda
E la lotta si fa scivolosa e profonda Amìala cum'â l'arìa amìa cum'â l'è cum'â l'è
Amìala cum'â l'arìa, amìa ch'â l'è lê ch'â l'è lê Acqua di spilli fitti, dal cielo e dai soffitti
Acqua per fotografie, per cercare i complici da maledire
Acqua che stringe i fianchi, tonnara di passanti Âtru da camallâ
 nu n'à â nu n'à Oltre il muro dei vetri si risveglia la vita
Che si prende per mano a battaglia finita
Come fa questo amore che dall'ansia di perdersi
Ha avuto in un giorno la certezza di aversi Acqua che ha fatto sera, che adesso si ritira
Bassa sfila tra la gente, come un innocente che non c'entra niente
Fredda come un dolore, Dolcenera senza cuore Atru de rebellâ
 nu n'à â nu n'à E la moglie di Anselmo sente l'acqua che scende
Dai vestiti incollati da ogni gelo di pelle
Nel suo tram scollegato da ogni distanza
Nel bel mezzo del tempo che adesso le avanza Così fu quell'amore dal mancato finale
Così splendido e vero da potervi ingannare Amìala ch'â l'arìa amìa cum'â l'é cum'â l'é
Amìala cum'â l'arìa ch'â l'è lê ch'â l'è lê
Amìala cum'â l'arìa amìa amìa cum'â l'è
Amìala ch'â l'arìa amìa ch'â l'è lê ch'â l'è lê 

käännös

Katso, se tulee, katso, millainen se on
Katso, se tulee, katso, se on hän, se on hän
Katso, se tulee, katso, millainen se on
Katso, se tulee, katso, se on hän, se on hän Niin musta, että se vie kadun mennessään,
mustempi kuin mikään ennen nähty,
niin suloisenmusta,
niin musta, että se iskee lujaa ja repii ovet sijoiltaan  Tämä ei ole raukeuden vettä,
vaan vettä, joka panee sulkemaan ovet ja ikkunat Musta kuin epäonni, joka tappaa ja jatkaa matkaansa
Musta kuin kohtalo
luolassaan, jonne kuu ei luo valoaan,
musta kuin maan uumenten vesi, joka virtaa läpi hautojen Mitään muuta sillä ei ole ottaa
ei mitään muuta Mutta Anselmon vaimo ei saa tietää
tulleensa minun takiani, kun hän saapui tunti sitten
Ja rakkauden ainut peruste on rakkaus,
ja taivas on valinnut raivolleen väärän hetken Vesi, odottamaton, vailla kaikkea siunausta,
epäonnen vesi, joka kipuaa portaita,
suolaton nouseva vesi,
vesi, joka halkaisee vuoret ja nielee alleen sillat ja maat  Se ei ole sadekuuron vettä,
vaan suuri sekasorto Mutta Anselmon vaimo uneksii merestä,
kuinka se huuhtoo rannan onkaloita, vetäytyy ja palaa jälleen,
ja lakana paisuu aalloksi
ja kamppailusta tulee märkä ja syvä  Katso, se tulee, katso, millainen se on
Katso, se tulee, katso, se on hän, se on hän Vesi niin kuin rankkasade, joka ryöppyää taivaalta ja valuu pitkin seiniä
Valokuvien vesi, joka etsii kätyreitään kirotakseen ne
Vesi, joka puristaa lanteita, ohikulkijoiden tonnikalaverkko Mitään muuta hänellä ei ole
kantaa olkapäillään Lasimuurien takana elämä herää henkiin
ja tarttuu kamppailun laannuttua itseään kädestä
kuin tämä rakkaus, jolle menettämisen pelko
toi täyttymyksen yhden ainoan päivän ajaksi Vesi, joka muutti päivän yöksi, palaa taas uomiinsa
virraten ihmisten jaloissa viattomana
kuin mitään ei olisi tapahtunut
kylmänä kuin tuska, suloisen mustana, sydämettömänä Mitään muuta sillä ei ole temmata mukaansa
ei mitään muuta Ja Anselmon vaimo tuntee veden valuvan
pitkin vaatteitaan, jotka ovat liimautuneet ihoon
virtana, vailla kaikkea etäisyyttä
tässä hetkessä, joka hänellä on jäljellä Tällainen oli rakkaus, jolla ei ole loppua
niin loistava ja niin pettävän tosi Katso, se tulee, katso, millainen se on
Katso, se tulee, katso, se on hän, se on hän
Katso, se tulee, katso, millainen se on
Katso, se tulee, katso, se on hän, se on hän 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *