Käännä lyriikoita kahdella yksinkertaisella askeleella

Artisti Henri Michaux -  Otsikko Magie I

Lyriikat & Käännös: Henri Michaux - Magie I Alhaalla näet käännetyt Henri Michaux lyriikat sivulta sivulle! Verkkosivustollamme löydät paljon muita käännettyjä lyriikoita. Katso meidän arkistomme ja muita lyriikoita, esimerkiksi paina esittäjän Henri Michaux kirjainta H ja näe, mitä kappaleita meillä on enemmän esittäjältä Henri Michaux meidän arkistostamme, kuten Magie I.

Alkuperäinen

. . J'étais autrefois bien nerveux. Me voici sur une nouvelle voie :  . . Je mets une pomme sur ma table. Puis je me mets dans cette pomme. Quelle tranquillité ! . . Ça a l'air simple. Pourtant il y a vingt ans que j'essayais ; et je n'eusse pas réussi, voulant commencer par là. Pourquoi pas ? Je me serais cru humilié peut-être, vu sa petite taille et sa vie opaque et lente. C'est possible. Les pensées de la couche du dessous sont rarement belles. . . Je commençai donc autrement et m'unis à l'Escaut. . . L'Escaut à Anvers, où je le trouvais, est large et important et il pousse un grand flot. Les navires de haut bord, qui se présentent, il les prend. C'est un fleuve, un vrai. . . Je résolus de faire un avec lui. Je me tenais sur le quai à toute heure du jour. Mais je m'éparpillai en de nombreuses et inutile vues. . . Et puis, malgré moi, je regardais les femmes de temps à autre, et ça, un fleuve ne le permet pas, ni une pomme ne le permet, ni rien dans la nature. . . Donc l'Escaut et mille sensations. Que faire ? Subitement, ayant renoncé à tout, je me trouvai... je ne dirai pas à sa place, car, pour dire vrai, ce ne fut jamais tout à fait cela. Il coule incessamment (voilà une grande difficulté) et se glisse vers la Hollande où il trouvera la mer et l'altitude zéro. . . J'en viens à la pomme. Là encore, il y eut des tâtonnements, des expériences ; c'est toute une histoire. Partir est peu commode et de même l'expliquer. . . Mais en un mot, je puis vous le dire. Souffrir est le mot. . . Quand j'arrivai dans la pomme, j'étais glacé. 

käännös

. . Olin ennen aika hermostunut, mutta kuljen nyt uuteen suuntaan: . . Siirrän pöydälle omenan. Siirryn sitten tähän omenaan. Onpa huoletonta!  . . Kuulostaa helpolta. Jouduin silti harjoittelemaan parikymmentä vuotta; enkä vain onnistunut yrittäessäni sellaista alkajaisiksi. Miksipä en? Saatoin ehkä tuntea itseni nöyryytetyksi, kun ottaa huomioon tämän pienuuden ja tämän elämän sameuden ja hitauden. Se on mahdollista. Ajatukset ovat harvoin kauniita täällä alakerroksessa. . . Lähdinpä siis toisella tavalla liikkeelle ja liitin itseni Scheldeen. . . Antwerpenissä näkemäni Schelde on niin iso kuin merkittäväkin ja siinä virtaa runsaasti vettä. Sinne mahtuvat suuremmatkin laivat, jotka tarjoutuvat. Siinä on joki, jos missä. . . Päädyin sekaan. Seisoin laiturilla yhtenään. Hajotin vain huomioni useisiin, turhiin näkymiin. . . Sitä paitsi käänsin pääni naisiin välttämättä hetkittäin. Sellaistahan joet eivät salli, eivätkä liioin omenat, eikä luonnossa mikään. . . Että Schelde ja tuhannen tunnetta. Mikä eteen? Kaikesta luopuneena löysin itseni äkkiä… en sano sen puolesta, sillä asia oli toden sanoakseni vähän toisin. Se virtaa aina viipymättä (mikä on huomattavan vaikeaa) hiipien Hollantiin, jossa se menee mereen ja korkeuteen nolla.  . . Olen pääsemässä siihen omenaan. Samoin se sisälsi tunnusteluja, kokeiluja; se on aikamoinen juttu. Lähteminen on haasteellista ja niin ikään sen selittäminen.  . . Mutta sanalla sanoen osuvin sana on kärsimys. . . Kun tulin omenaan, tuntui jäätävälle. 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *