Käännä lyriikoita kahdella yksinkertaisella askeleella

  • Homepage
  • >
  • H
  • >
  • Henri Michaux – Plume avait mal au doigt.

Artisti Henri Michaux -  Otsikko Plume avait mal au doigt.

Lyriikat & Käännös: Henri Michaux - Plume avait mal au doigt. Alhaalla näet käännetyt Henri Michaux lyriikat sivulta sivulle! Verkkosivustollamme löydät paljon muita käännettyjä lyriikoita. Katso meidän arkistomme ja muita lyriikoita, esimerkiksi paina esittäjän Henri Michaux kirjainta H ja näe, mitä kappaleita meillä on enemmän esittäjältä Henri Michaux meidän arkistostamme, kuten Plume avait mal au doigt..

Alkuperäinen

. . 
Plume avait un peu mal au doigt. 
. . « Il vaudrait peut-être mieux consulter un médecin, lui dit sa femme. Il suffit souvent d'une pommade ... » . . 
Et Plume y alla. . . 
« Un doigt à couper, dit le chirurgien, c'est parfait. Avec l'anesthésie, vous en avez pour six minutes tout au plus. Comme vous êtes riche, vous n'avez pas besoin de tant de doigts. Je serai ravi de vous faire cette petite opération. Je vous montrerai ensuite quelques modèles de doigts artificiels. Il y en a d'extrêmement gracieux. Un peu chers sans doute. Mais il n'est pas question naturellement de regarder à la dépense. Nous vous ferons ce qu'il y a de mieux. » . . 
Plume regarda mélancoliquement son doigt et s'excusa. 
. . « Docteur, c'est l'index, vous savez, un doigt bien utile. Justement, je devais écrire encore à ma mère. Je me sers toujours de l'index pour écrire. Ma mère serait inquiète si je tardais davantage à lui écrire, je reviendrai dans quelques jours. C'est une femme très sensible, elle s'émeut si facilement. . . 
– Qu'à cela ne tienne, lui dit le chirurgien, voici du papier, du papier blanc, sans en-tête naturellement. Quelques mots bien sentis de votre part lui rendront la joie. 
Je vais téléphoner pendant ce temps à la clinique pour qu'on prépare tout, qu'il n'y ait plus qu'à retirer les instruments tout aseptisés. Je reviens dans un instant... » . . 
Et le voilà déjà revenu. 
. . « Tout est pour le mieux, on nous attend. 
. . – Excusez, docteur, fit Plume, vous voyez, ma main tremble, c'est plus fort que moi ... eh ... . . 
– Eh bien, lui dit le chirurgien, vous avez raison, mieux vaut ne pas écrire. Les femmes sont terriblement fines, les mères surtout. Elles voient partout des réticences quand il s'agit de leur fils, et d'un rien, font un monde. Pour elles, nous ne sommes que de petits enfants. Voici votre canne et votre chapeau. L'auto nous attend. »  . . Et ils arrivent dans la salle d'opération. . . « Docteur, écoutez. Vraiment... . . 
– Oh ! fit le chirurgien, ne vous inquiétez pas, vous avez trop de scrupules. Nous écrirons cette lettre ensemble. Je vais y réfléchir tout en vous opérant. »  . . 
Et approchant le masque, il endort Plume. . . 
« Tu aurais quand même pu me demander mon avis, dit la femme de Plume à son mari. 
. . « Ne va pas t'imaginer qu'un doigt perdu se retrouve si facilement. . . « 
Un homme avec des moignons, je n'aime pas beaucoup ça. Dès que ta main sera un peu trop dégarnie, ne compte plus sur moi. . . 
« Les infirmes c'est méchant, ça devient promptement sadique. Mais moi je n'ai pas été élevée comme j'ai été élevée pour vivre avec un 'sadique. Tu t'es figuré sans doute que je t'aiderais bénévolement dans ces' choses-là. Eh bien, tu t'es trompé, tu aurais mieux fait d'y réfléchir avant ... . . 
– Écoute, dit Plume, ne te tracasse pas pour l'avenir. J'ai encore neuf doigts et puis ton caractère peut changer. » 

käännös

. . Kynäniekkaa sattui lievästi sormeen. . . « Kannattaisi ehkä näyttää sitä lääkärille, » vaimo sanoi. « Yleensä jo salva auttaa... » Ja niin Kynäniekka ampaisi matkaan. . . « Vai sormi leikattava, » kirurgi tuumasi. « Ei siinä. Saatte puudutuksen, niin toimenpide vie teiltä enintään kuusi minuuttia aikaa. Olette myös sen verran rikas, että sormia ette pahemmin tarvitse. Teen varsin mielelläni teille sellaisen leikkauksen. Sen jälkeen esitän teille keinotekoisten sormien malliston. Osa on erityisen kauniita. Ja epäilemättä melko kalliita. Kustannuksiin ei pidä tietenkään liiaksi tuijottaa. Saatte meiltä mitä parhaimman hoidon. » . . Kynäniekka tarkasteli sormeansa alakuloisena ja selitti: . .« Etusormi on kipeä. Se on hyvin tärkeä. Kai ymmärrätte. Lienee kohtalon ivaa, että minun olisi nyt kirjoitettava äidilleni kirje. Käytän etusormeani aina kynäilyyn. Äitini huolestunee, jos kirjoitan hänelle yhtään myöhemmin; tulen joskus muutaman päivän kuluessa. Hyvin tunteellinen nainen - herkistyy pienestäkin. » . . « Se ei saa olla mikään este, » leikkaaja vastasi. « Ottakaa tästä paperia. Paperi on tyhjää ja luonnollisesti otsikoimatonta. Hän ilahtuu lukiessaan huolella laaditun viestinne. Minä soitan sillä välin klinikkaan, että laittavat kaiken valmiiksi; sitten täytyy vain ottaa työvälineet koko puhtaina esiin. Tulen aivan heti… » . . Ja niin hän oli hetken päästä takaisin. . . « Kaikki kunnossa. Meitä odotetaan. » . .« Hei, lääkäri! » lausahti Kynäniekka. « Siinä näette, käteni vapisee kuin haavanlehti. En mahda sille mitään… voi… . . « Justiin, » kirurgi tokaisi. « Osuitte oikeaan. Sitten on parasta panna kynä pois. Naiset ovat niin kamalan hienotunteisia. Ennen muuta äidit ovat. Heiltä ei jää mikään salailu huomaamatta silloin, kun kysymys on omasta pojasta. Pienikin asia merkitsee heille valtavan paljon. Tunnumme heistä lapsilta. Mutta nyt keppi käteen ja hattu päähän. Auto odottaa… » . . Nyt he tulivat leikkaussaliin. . . « Hetkinen, tohtori. Oikeasti… . . « Ei, hyvä ihminen, syytä huoleen! » lääkäri lasketti. « Turhaan aristelette. Laadimme kirjeen yhdessä. Suunnittelen sitä kohta leikkauksenne ohessa. » . . Sitten hän veti naamion lähemmäs ja nukutti Kynäniekan. . . « Olisit nyt edes kysynyt minun mielipidettäni, » Kynäniekan vaimo sanoi miehelleen. . . « Älä luulekaan kadonneen sormen löytämistä niin helpoksi. » . . « Miehessä on pelkät tyngät - en kuumene sellaisesta. Sinun on turha rakentaa minun varaani, jos sinun kätesi on liian heikosti varustettu. » . . « Sairaat ovat kurjaa sakkia. Käyvät äkkiä sadisteiksi. En ole koskaan saanut sellaista kasvatusta, vaan minut on kasvatettu tulemaan toimeen sadistin kanssa. Taisit arvella minun auttavan sinua auliisti näissä asioissa. Väärin meni. Sinun olisi kannattanut ajatella aikaisemmin… »  . . « Hei, älä vaivaa mieltäsi tulevalla, » virkkoi Kynäniekka. « Sormia minulla on vielä yhdeksän jäljellä. Sitä paitsi sinun luonteesi saattaa vaihtua. » 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *