Käännä lyriikoita kahdella yksinkertaisella askeleella

  • Homepage
  • >
  • J
  • >
  • Joe Dassin – Violette africaine

Artisti Joe Dassin -  Otsikko Violette africaine

Lyriikat & Käännös: Joe Dassin - Violette africaine Alhaalla näet käännetyt Joe Dassin lyriikat sivulta sivulle! Verkkosivustollamme löydät paljon muita käännettyjä lyriikoita. Katso meidän arkistomme ja muita lyriikoita, esimerkiksi paina esittäjän Joe Dassin kirjainta J ja näe, mitä kappaleita meillä on enemmän esittäjältä Joe Dassin meidän arkistostamme, kuten Violette africaine.

Alkuperäinen

Elle m'a confié pour l'été sa plante verte, une violette africaine,
Elle m'a fait la bise et puis elle est parti comme une fleur, vers une plage lointaine
Elle nous avait planté là, ma plante et moi ensemble, je l'arrosais
Pendant toute la belle saison on patientait à l'ombre, on attendait Ma plante perdait ses pétales et moi je dormais mal, c'était septembre
Nous vivions à petit feu, nous attendions tout les deux, lasses d'attendre
Je la négligeais un peu, elle ne m'en voulait pas, elle comprenait
On passait des folles nuits devant notre télé, on s'amusait Ma violette africaine
Fleurs de printemps s'en viennent, s'en vont
On retrouve dans la peine
Ses compagnons des quatre saisons Nous étions abandonnés, et comme les nuits d'hiver se faisaient longues
Je ramenais à la maison des copains, des chiens perdus, des vagabondes
Et ma plante vivait d'mégots et d'épingles à cheveux, elle se fanait
Elle se penchait vers la vitre, guettant sa maîtresse ou un peu de soleil Le printemps a mis longtemps à m'apporter une gentille demoiselle
Elle m'a rebrisé le c?ur; elle a rangé mes placards et mis ma plante à la poubelle
Mais j'ai sauvé ma camarade, elle a reintégré sa cheminée
On n'oublie pas ses amis à cause d'une amourette qui vient à passer Ma violette africaine
Fleurs de printemps s'en viennent, s'en vont
On retrouve dans la peine
Ses compagnons des quatre saisons 

käännös

Kesäksi hän mulle uskoi,
kukkasensa vihreän, saintpaulian.
Hän mulle antoi suukkosen ja
meni menojaan kuin kukkanen,
paikkaan kaukaiseen.
Hän sinne meidät istutti,
kasvini ja minut kummankin,
mä sitä kastelin.
Koko kauniin kesän
varroimme varjossa, odotimme. Kukkani ...pudotti terälehdet
huonosti nukuin minäkin, tuli syyskuu.
Elelimme hiipuen,
odotimme kumpikin, väsyneinä odottamaan
Sitä vähän laiminlöin, ei kantanut se kaunaa,
ymmärsi vain.
Vietimme kahjot yöt telkkaria katsellen,
pidimme hauskaa. Saintpauliani
Kukat kevään tulee ja ne menee,
voi murheesta vain löytää
kaverinsa neljään vuodenaikaan. Meidät hylättiin,
ja talven öihin piteniviin
palasin yömajaan, kotiin kulkukoirien ja kiertäjien maan.
Kasvini tumppeja sai vain ja neuloja, se lakastui.
Se painui ruutuun, häntä kaivaten tai vähän aurinkoo.
Kevät viimein saapui mulle toi se neidon suloisen
Hän särki taaskin sydämein;
järjestäen kaappini
ja kukkaseni heitti roskikseen.
Vaan ystäväni pelastin,
meni neito menojaan.
Ei ystäväänsä unohtaa saa lemmenoikun vuoksi
joka pian katoaa. Saintpauliani
Kukat kevään tulee ja ne menee,
voi murheesta vain löytää
kaverinsa neljään vuodenaikaan. 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *