Käännä lyriikoita kahdella yksinkertaisella askeleella

  • Homepage
  • >
  • J
  • >
  • Juliette Armanet – La carte postale

Artisti Juliette Armanet -  Otsikko La carte postale

Lyriikat & Käännös: Juliette Armanet - La carte postale Alhaalla näet käännetyt Juliette Armanet lyriikat sivulta sivulle! Verkkosivustollamme löydät paljon muita käännettyjä lyriikoita. Katso meidän arkistomme ja muita lyriikoita, esimerkiksi paina esittäjän Juliette Armanet kirjainta J ja näe, mitä kappaleita meillä on enemmän esittäjältä Juliette Armanet meidän arkistostamme, kuten La carte postale.

Alkuperäinen

Je t’écris.
C’est moi.
Il est tôt encore. J’ai rêvé si fort ;
le papier
sous mes doigts
est dur comme ton corps.
Je sais, j’ai tort, j’ai tort. J’ai dessiné
ton nom et ton adresse
là sur le côté.
Ça fait comme une promesse.
Dieu, qu’elle est banale
la petite carte postale
qui fait du mal. J’ai choisi
cette image.
Je la trouve jolie,
peut-être un peu sage
à vrai dire
sans rougir. Je n’ai rien à te dire.
Je veux juste t’écrire, t’écrire. J’ai dessiné
ton nom et ton adresse
là sur le côté.
Ça fait comme une promesse. Dieu, qu’elle est banale
la petite carte postale
qui fait du mal. J’aimerais te parler
du sable adorable,
du vent qui dort
sur les coquillages d’or.
J’aimerais te parler
des gens dehors
qui bronzent ensemble
comme des coquillages morts,
mais là sur mes lignes,
je suis pas bien maline.
Je suis qu’un sémaphore
qui crie : « Je t’adore, je t’adore ! »
Je t’écris.
C’est moi.
C’est dur encore.
Je t’aime assez fort,
du papier
sous mes doigts
encore et encore.
Je sais, j’ai tort, j’ai tort.
Je sais, j’ai tort, j’ai tort.
Je sais, j’ai tort, j’ai tort. 

käännös

Kirjoitan sinulle.
Minä se olen.
On vielä aikaisin. Uneksin niin paljon;
paperi
minun sormien alla
on kovaa niin kuin kehosi.
Tiedän, olen väärässä, olen väärässä. Piirsin
nimesi ja osoitteesi
täällä, sivulla.
Se on niin kuin lupa.
Herra, onpa lattea
pieni postikortti,
joka tekee kipeää. Valitsin
tämän kuvan.
Pidän sen sievänä,
ehkä vähän hyvätapainen
totta puhuen
punastumatta. Minulla ei ole mikään sanomaan sinulle.
Haluan vain kirjoittaa sinulle, kirjoittaa sinulle. Piirsin
nimesi ja osoitteesi
täällä, sivulla.
Se on niin kuin lupa. Herra, onpa lattea
pieni postikortti,
joka tekee kipeää. Haluaisin puhua sinulle
herttaisesta hiekasta,
tuulesta, joka nukkuu
kultasimpukoilla.
Haluaisin puhua sinulle
ulkona olevista ihmisistä,
jotka ruskettuvat yhdessä
niin kuin kuolleita simpukoita,
mutta täällä riveissäni
en ole tosi fiksu.
Olen vain semafori,
joka huutaa: ”Rakastan sinua, rakastan sinua!”
Kirjoitan sinulle.
Minä se olen.
On kovaa vielä.
Rakastan tarpeeksi kovin,
paperia
minun sormien alla
vielä ja vielä.
Tiedän, olen väärässä, olen väärässä.
Tiedän, olen väärässä, olen väärässä.
Tiedän, olen väärässä, olen väärässä. 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *