Käännä lyriikoita kahdella yksinkertaisella askeleella

  • Homepage
  • >
  • L
  • >
  • La Oreja de Van Gogh – Jueves

Artisti La Oreja de Van Gogh -  Otsikko Jueves

Lyriikat & Käännös: La Oreja de Van Gogh - Jueves Alhaalla näet käännetyt La Oreja de Van Gogh lyriikat sivulta sivulle! Verkkosivustollamme löydät paljon muita käännettyjä lyriikoita. Katso meidän arkistomme ja muita lyriikoita, esimerkiksi paina esittäjän La Oreja de Van Gogh kirjainta L ja näe, mitä kappaleita meillä on enemmän esittäjältä La Oreja de Van Gogh meidän arkistostamme, kuten Jueves.

Alkuperäinen

Si fuera más guapa y un poco más lista,
si fuera especial, si fuera de revista,
tendría el valor de cruzar el vagón
y preguntarte quién eres. Te sientas enfrente y ni te imaginas,
que llevo por ti mi falda más bonita,
y, al verte lanzar un bostezo al cristal,
se inundan mis pupilas. De pronto me miras,
te miro y suspiras,
yo cierro los ojos,
tú apartas la vista,
apenas respiro,
me hago pequeñita
y me pongo a temblar. Y así pasan los días, de lunes a viernes,
como las golondrinas del poema de Bécquer,
de estación a estación, de frente tú y yo,
ahí viene el silencio. De pronto me miras,
te miro y suspiras,
yo cierro los ojos,
tú apartas la vista,
apenas respiro,
me hago pequeñita,
y me pongo a temblar Y entonces ocurre, despiertan mis labios,
pronuncian tu nombre tartamudeando,
supongo que piensas "¡qué chica mas tonta!"
y me quiero morir. Pero el tiempo se para
y te acercas diciendo
"Yo no te conozco y ya te echaba de menos,
cada mañana rechazo el directo y elijo este tren." Y ya estamos llegando, mi vida ha cambiado,
un día especial este 11 de marzo,
me tomas la mano, llegamos a un túnel
que apaga la luz. Te encuentro la cara
gracias a mis manos,
me vuelvo valiente
y te beso en los labios,
dices que me quieres
y yo te regalo el último soplo de mi corazón. 

käännös

Jos olisin kauniimpi ja hieman viisaampi
Jos olisin erityinen, aikakauslehden kannesta
Minulla olisi tarpeeksi rohkeutta kulkea tämän vaunun poikki
Ja kysyä kuka olet Istut minua vastapäätä, eikä sinulla ole mitään käsitystä siitä
Että pidän ylläni kauneinta t-paitaani, sinun vuoksesi
Ja nähdessäni sinut haukottelemassa ikkunaruutua kohti
Silmäni täyttyvät kyynelillä Yhtäkkiä katsot minua
Katson sinua ja huokaiset
Suljen silmäni
Siirrät katseesi muualle
Tuskin hengitän
Tunnen itseni niin pieneksi
Ja alan täristä Ja niin päivät kuluvat, maanantaista perjantaihin
Aivan kuin Becquérin runon pääskyset
Asemalta asemalle, sinä ja minä vastakkain
Ja niin saapuu hiljaisuus Yhtäkkiä katsot minua
Katson sinua ja huokaiset
Suljen silmäni
Siirrät katseesi muualle
Tuskin hengitän
Tunnen itseni niin pieneksi
Ja alan täristä Silloin huuleni erkanevat
Lausuvat nimesi änkyttäen
Oletan sinun ajattelevan, "typerä tyttö"
Ja tahdon kuolla Mutta aika pysähtyy
Ja tulet lähemmäs sanoen
"En tunne sinua, mutta ehdin jo ikävöidä
Joka aamu valitsen tämän junan pikajunan sijasta" Ja nyt saavumme perille, elämäni on muuttunut täydellisesti
11. maaliskuuta, tämä erityinen päivä
Otat käteni käteesi, saavumme tunneliin
Joka sammuttaa valot Silloin löydän kasvosi
Kiitos käsilleni
Tulen urheaksi
Ja suutelen huuliasi
Sanot rakastavasi minua
Ja annan sinulle sydämeni viimeisen henkäyksen 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *