Käännä lyriikoita kahdella yksinkertaisella askeleella

Artisti Les Colocs -  Otsikko La comète

Lyriikat & Käännös: Les Colocs - La comète Alhaalla näet käännetyt Les Colocs lyriikat sivulta sivulle! Verkkosivustollamme löydät paljon muita käännettyjä lyriikoita. Katso meidän arkistomme ja muita lyriikoita, esimerkiksi paina esittäjän Les Colocs kirjainta L ja näe, mitä kappaleita meillä on enemmän esittäjältä Les Colocs meidän arkistostamme, kuten La comète.

Alkuperäinen

Comme le temps est pesant en mon âme escogriffe
Un grand ciel menaçant, un éclair qui me crie
Ton coeur est malicieux, ton esprit dans ses griffes
Ne peut rien faire pour toi et tu es tout petit Les nuages voyageurs font des dessins abstraits
Ils me parlent de bonheur que jamais je n'entends
Je pourrais faire comme eux et partir sans délai
Léger comme une poussière transportée par le vent Et dans la solitude de ma danse aérienne
Le courage revenu, je trouverais les mots
Je réciterais sans cesse des prières pour que vienne
La douceur du silence d´un éternel repos, mais? Épuisé que je suis je remets à plus tard
Le jour de mon départ pour une autre planète
Si seulement je pouvais étouffer mon cafard
Une voix chaude me dirait : tu brilles comme une comète Comme la lune est moqueuse quand elle s´empare du ciel
Elle me regarde aller comme une lampe de poursuite
Je voudrais la détruire ou me poser sur elle
Étourdi par son charme qui jamais ne me quitte Je suis comme une loupe que le soleil embrasse
Ses rayons me transpercent et culminent en un point
Allument le feu partout où se trouve ma cuirasse
Et après mon passage il ne reste plus rien Et dans la solitude de ce nouveau désert
J´aurais tout à construire pour accueillir la paix
Et tout mon temps aussi pour prévenir l´univers
Que la joie est revenue et qu´elle reste à jamais? mais? Condamné par le doute, immobile et craintif,
Je suis comme mon peuple, indécis et rêveur,
Je parle à qui le veut de mon pays fictif
Le coeur plein de vertige et rongé par la peur 

käännös

Kylläpä kolhossa sisimmissäni on painostava ilma
Suuri, uhkaava taivas, minulle rähjäävä salama
Sinun sydämesi on paha, sen kynsissä mielesi
Ei mahda sinulle mitään ja sinä olet niin pieni Kulkupilvet muodostavat epämääräisiä kuvioita
Ne kertovat minulle onnesta, jota en vain käsitä
Voisin tehdä kuten nekin ja lähteä viivyttelemättä
Kevyenä kuin pölyhiukkanen, jota tuuli kuljettaa Ja ilmatanssini yksinäisyydessä uutta
Puhtia saaneena löytäisin oikeat sanat
Latelisin lakkaamatta rukouksia sen puolesta
Että saapuisi ikuisen levon tuudittava hiljaisuus, mutta? Näin kun olen uupunut, siirrän tuonnemmaksi
Lähtöpäivääni, kohteena jokin muu planeetta
Jos minä vain saisin mielipahani tukahdetuksi
Niin kuulisin hehkeää puhetta: loistat kuin komeetta Kylläpä kuu on ivallisella päällä silloin, kun se taivaan
Valtaa, se katselee menoani niin kuin jokin spottivalo
Mieleni tekisi tuhota se taikka laskeutua sen pintaan
Mieltäni niin hölmistyttää sen eroon pääsemätön sulo Olen niin kuin jokin suurennuslasi, johon tarttuu
Kaikin puolin aurinko säteillään, jotka porautuu
Lävitseni ja terävöityy sytyttäen tulen kaikkialle,
Missä panssarini lie eikä käyntini jätä mitään jäljelle Ja tämän uuden autiomaan ykinäisyydessä
Minun tulisi rakentaa kaikki rauhan varalle
Ja keretä myös ilmoittamaan maailmankaikkeudelle
Siitä, että ilo on taas täällä ja jäädäkseen aina? mutta? Epätietoisuuden kiroama, liikuntakyvytön ja pelokas,
Olen niin kuin kansanikin, päättämätön ja uumoileva,
Kerron kuvitteellisesta maastani sille, joka on halukas
Kuulemaan sydämestäni, jota huimaa ja pelot kalvavat 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *