Käännä lyriikoita kahdella yksinkertaisella askeleella

  • Homepage
  • >
  • L
  • >
  • Lluís Llach ( Lluís Llach i Grande) – L’Estaca

Artisti Lluís Llach ( Lluís Llach i Grande) -  Otsikko L'Estaca

Lyriikat & Käännös: Lluís Llach ( Lluís Llach i Grande) - L'Estaca Alhaalla näet käännetyt Lluís Llach ( Lluís Llach i Grande) lyriikat sivulta sivulle! Verkkosivustollamme löydät paljon muita käännettyjä lyriikoita. Katso meidän arkistomme ja muita lyriikoita, esimerkiksi paina esittäjän Lluís Llach ( Lluís Llach i Grande) kirjainta L ja näe, mitä kappaleita meillä on enemmän esittäjältä Lluís Llach ( Lluís Llach i Grande) meidän arkistostamme, kuten L'Estaca.

Alkuperäinen

L'avi Siset em parlava
de bon matí al portal
mentre el sol esperàvem
i els carros vèiem passar. Siset, que no veus l'estaca
on estem tots lligats?
Si no podem desfer-nos-en,
mai no podrem caminar! Si estirem tots, ella caurà
i molt de temps no pot durar,
segur que tomba, tomba, tomba,
ben corcada deu ser ja. Si tu l'estires fort per aquí,
i jo l'estiro fort per allà,
segur que tomba, tomba, tomba,
i ens podrem alliberar. Però, Siset, fa molt temps ja,
les mans se'm van escorxant,
i quan la força se me'n va
ella és més ampla i més gran. Ben cert sé que està podrida
però és que, Siset, pesa tant,
que a cops la força m'oblida.
Torna'm a dir el teu cant. Si estirem tots, ella caurà
i molt de temps no pot durar,
segur que tomba, tomba, tomba
ben corcada deu ser ja. Si tu l'estires fort per aquí,
i jo l'estiro fort per allà,
segur que tomba, tomba, tomba,
i ens podrem alliberar. L'avi Siset ja no diu res.
Mal vent que se l'emportà,
- ell qui sap cap a quin indret -
i jo a sota el portal. I mentre passen els nous vailets
estiro el coll per cantar
el darrer cant d'en Siset,
el darrer que em va ensenyar. Si estirem tots, ella caurà
i molt de temps no pot durar,
segur que tomba, tomba, tomba
ben corcada deu ser ja. Si tu l'estires fort per aquí,
i jo l'estiro fort per allà,
segur que tomba, tomba, tomba,
i ens podrem alliberar. 

käännös

Vanha Siset puhui minulle
ovellaan aamun sarastaessa,
kun odotimme auringon nousevan
ja katselimme ohi kulkevia autoja. Etkö näe paalua,
johon meidät kaikki on kahlehdittu?
Ellemme päästä itseämme irti,
emme koskaan voi kulkea vapaina. Jos vedämme kaikki, paalu irtoaa,
ja kohta se ei enää ole pystyssä.
Aivan varmasti se kaatuu, kaatuu, kaatuu,
sen on pakko antaa periksi. Jos minä vedän tästä voimieni takaa
ja sinä siitä kaikin voimin,
niin aivan varmasti se kaatuu, kaatuu, kaatuu,
ja voimme vapauttaa itsemme. Mutta, Siset, niin kauan olemme jo kiskoneet,
että käteni ovat vereslihalla.
Voimani ovat ehtymäisillään,
ja paalu vain seisoo tiukasti paikallaan. Varmasti paalu on jo lahonnut,
mutta, Siset, taakka on niin raskas,
että välillä tunnen voimieni hiipuvan.
Tule siis ja laula jälleen laulusi. Jos vedämme kaikki, paalu irtoaa,
ja kohta se ei enää ole pystyssä.
Aivan varmasti se kaatuu, kaatuu, kaatuu,
sen on pakko antaa periksi. Jos minä vedän tästä voimieni takaa
ja sinä kaikin voimin siitä,
niin aivan varmasti se kaatuu, kaatuu, kaatuu,
ja voimme vapauttaa itsemme. Vanha Siset on vaiennut.
Pahat tuulet veivät hänet mennessään
paikkaan, jota kukaan ei tiedä,
ja jättivät minut yksin hänen ovelleen. Ja kaikille ohikulkijoille
minä viritän ääneni
ja laulan hänen viimeisen laulunsa,
viimeisen laulun, jonka hän opetti minulle. Jos vedämme kaikki, paalu irtoaa,
ja kohta se ei enää ole pystyssä.
Aivan varmasti se kaatuu, kaatuu, kaatuu,
sen on pakko antaa periksi. Jos minä vedän tästä voimieni takaa
ja sinä kaikin voimin siitä,
niin aivan varmasti se kaatuu, kaatuu, kaatuu,
ja voimme vapauttaa itsemme. 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *