Käännä lyriikoita kahdella yksinkertaisella askeleella

Artisti Olivia Ruiz -  Otsikko Vitrier

Lyriikat & Käännös: Olivia Ruiz - Vitrier Alhaalla näet käännetyt Olivia Ruiz lyriikat sivulta sivulle! Verkkosivustollamme löydät paljon muita käännettyjä lyriikoita. Katso meidän arkistomme ja muita lyriikoita, esimerkiksi paina esittäjän Olivia Ruiz kirjainta O ja näe, mitä kappaleita meillä on enemmän esittäjältä Olivia Ruiz meidän arkistostamme, kuten Vitrier.

Alkuperäinen

Les mains sales et le corps lassé
de porter de porte en porte,
de gueuler d'une voix trop forte
à en briser le verre. Vent glacial ou pluie mesquine
tandis que le bourgeoise bouquine
un livre sur la condition des hommes,
il rôde sous ses fenêtres
en se disant peut-être, gueulant de tout son être : « Vitrier, vitrier ! »
Dans son bleu réglementaire.
« Vitrier, vitrier ! »
La casquette de travers.
Qu'il était beau le père.
« Vitrier, vitrier ! »
Artisan, ouvrier,
c'est ce qui le rendait fier.
C'est ce qui le rendait fier. Il mettait tous son cœur à l'ouvrage
pour que le verre prennent pas tous leur chauffage.
Et puis un jour dans la modernité,
le doux vitrage l'a mis sur le carreaux.
On n'entendit plus son beau chant d'oiseau, prolo : « Vitrier, vitrier ! »
Dans son bleu réglementaire.
« Vitrier, vitrier ! »
La casquette de travers.
Qu'il était beau le père.
« Vitrier, vitrier ! »
Artisan, ouvrier,
c'est ce qui le rendait fier.
C'est ce qui le rendait fier. Il a rangé son bleu au placard.
Il fout plus jamais les pieds sur le trottoir.
Maintenant ses os se brisent comme du verre,
il espère que là-haut les prolos auront des choses à faire.
Il s'occupera de la fenêtre du bon Dieu
avec ses ailes attachées à son bleu.
Le pauvre vieux, chaque jour déraille ;
il parle la nuit de réparer du vitrail
et chanter aux cieux : « Vitrier, vitrier ! »
Dans son bleu réglementaire.
« Vitrier, vitrier ! »
La casquette de travers.
Qu'il était beau le père.
« Vitrier, vitrier ! »
Artisan, ouvrier,
c'est ce qui le rendait fier.
C'est ce qui le rendait fier. 

käännös

Kädet likaisina ja ruumis rasittuneena
Ovelta ovelle kuljettelusta
Huutamisesta liian kovaan ääneen
Jo lasinkin särkymään saa Kolea tuuli pikkumaisen sateen kera
Samalla se porvarinainen lueskelee
Kirjaa, joka miesten osaa käsittelee
Ikkunoidensa alla tuo samoilee
Ehkä itselleen sanoessaan, huutaen koko olemuksellaan: "Lasimestari, lasimestari!"
Yllään siniset vakiohaalarit
"Lasimestari, lasimestari!"
Päin honkia lippalakki
Kylläpä se isä oli komea
"Lasimestari, lasimestari!"
Käsi- ja tehdastyöläinen
Siitä hän oli kyllä ylpeä
Siitä hän oli kyllä ylpeä Hän pisti kaiken tarmonsa työntekoon
Jotta lasi ei veisi kaikkea lämmitystä
Heiltä ja eräänä päivänä nykyajassa
Hento lasitus sai hänet pysymään ruudussaan
Eikä enää kuultu hänen kaunista linnunlauluaan, duunari: "Lasimestari, lasimestari!"
Yllään siniset vakiohaalarit
"Lasimestari, lasimestari!"
Päin honkia lippalakki
Kylläpä se isä oli komea
"Lasimestari, lasimestari!"
Käsi- ja tehdastyöläinen
Siitä hän oli kyllä ylpeä
Siitä hän oli kyllä ylpeä Siivosi kaappiin siniset haalarinsa
Ei pane enää koskaan jalkojansa
Jalkakäytävälle, nyt sen luut särkyvät lasin lailla
Toivoo, että duunareille olisi jotain tekemistä yläkerrassa
Hoitaisi laupiaan jumalan ikkunaa
Sinisiin haalareihinsa liitettyine siipineen
Vanha miesparka päivittäin hourailee
Puhuu yöt lasimaalauksien korjailusta
Ja laulusta taivaissa: Lasimestari, lasimestari
Yllään siniset vakiohaalarit
Lasimestari, lasimestari
Päin honkia lippalakki
Kylläpä se isä oli komea
Lasimestari, lasimestari
Käsi- ja tehdastyöläinen
Siitä hän oli kyllä ylpeä
Siitä hän oli kyllä ylpeä 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *