Käännä lyriikoita kahdella yksinkertaisella askeleella

Artisti Reinhard Mey -  Otsikko Allein

Lyriikat & Käännös: Reinhard Mey - Allein Alhaalla näet käännetyt Reinhard Mey lyriikat sivulta sivulle! Verkkosivustollamme löydät paljon muita käännettyjä lyriikoita. Katso meidän arkistomme ja muita lyriikoita, esimerkiksi paina esittäjän Reinhard Mey kirjainta R ja näe, mitä kappaleita meillä on enemmän esittäjältä Reinhard Mey meidän arkistostamme, kuten Allein.

Alkuperäinen

Er drang mir in die Seele, weiß Gott, wie er mich traf
Der Spott der guten Kinder, ich war das schwarze Schaf
Im Pausenhof, die Tränen niederkämpfend, stand ich stumm
Der Inhalt meines Ranzens lag verstreut um mich herum
Wie wünscht' ich mir beim Aufsammeln eine helfende Hand
Ein Lächeln, einen Trost, doch da war keiner, der sich fand
Und ich hatte keinen Freund, und schlechte Noten, ist ja wahr
Und unmoderne Kleider und widerspenstiges Haar Allein, wir sind allein
Wir kommen und wir gehen ganz allein
Wir mögen noch so sehr geliebt, von Zuneigung umgeben sein
Die Kreuzwege des Lebens gehen wir immer ganz allein
Allein, wir sind allein
Wir kommen und wir gehen ganz allein Wir waren uns alle einig in dem großen Saal
Wir hatten große Ziele und ein großes Ideal
Ich war der Frechste und der Lauteste und hatte Schneid
Ich wusste unsere Stärke war unsere Geschlossenheit
Doch mancher, der von großer gemeinsamer Sache sprach
Ging dabei doch nur seiner kleinen eigenen Sache nach
Und als ein Held sich nach dem anderen auf die Seite schlich
Stand einer nur im Regen, und der eine, der war ich Allein, wir sind allein... Und noch ein Glas Champagner und sie drückten mir die Hand
Und alle waren freundlich zu mir, alle waren charmant
Und mancher hat mir auf die Schulter geklopft, doch mir scheint
Es hat wohl mancher eher sich als mich damit gemeint
Die Worte wurden lauter und sie gaben keinen Sinn
Das Gedränge immer enger und ich stand mitten drin
Und fühlte mich gefangen sowie ein Insekt im Sand
Je mehr es krabbelt desto weiter rückt der Kraterrand Allein, wir sind allein... Nun, ein Teil meines Lebens liegt hinter mir im Licht
Von Liebe überflutet und gesäumt von Zuversicht
In Höhen und in Tiefen auf manchem verschlungenen Pfad
Fand ich gute Gefährten und fand ich guten Rat
Doch je teurer der Gefährte, desto bitterer der Schluss
Dass ich den letzten Schritt des Wegs alleine gehen muss
Wie sehr wir uns auch aneinander klammern, uns bleibt nur
Die gleiche leere Bank auf einem kalten leeren Flur Allein, wir sind allein... 

käännös

Hän tunkeutui sieluuni, ken tietää miten hän minut tapasi
Kilttien lapsien pilkan aihe, olin musta lammas
Seisoin koulun pihalla hiljaisena, kyyneleitä vastaan taistellen
Reppuni sisältö makasi hajallaan ympärilläni
Kuinka toivoinkaan auttavaa kättä niitä poimiessani
Hymyä, lohdutusta, eikä ollut ketään joka sitä olisi tarjonnut
Eikä minulla ollut ystävää, oli huonot arvosanat, tottahan se on
Ja epämodernit vaatteet ja vastahakoinen tukka Yksin - me olemme yksin
Tulemme ja lähdemme yksin
Vaikka kuinka olisimme rakastettuja, hellyyden ympäröimiä
Elämän risteykset kuljemme aina vain yksin Isossa salissa olimme kaikki samalla mielellä
Meillä oli suuret suunnitelmat ja isot ideaalit
Olin kaikista nenäkkäin ja kovaäänisin ja uskaliaisin
Tiesin että voimamme oli johdonmukaisuudemme
Mutta moni, joka puhui isosta, yhteisestä asiasta
Seurasi kuitenkin vain omaa, pientä asiaansa
Ja yhden sankarin toisensa jälkeen hiipiessä sivuun
Seisoi vain yksi sateessa ja tämä yksi olin minä Yksin - me olemme yksin... Ja vielä yksi lasillinen samppanjaa ja he puristivat kättäni
Ja kaikki olivat minulle ystävällisiä, kaikki olivat charmikkaita
Ja jotkut taputtivat minua olkapäälle, mutta minusta tuntui
Että he meinasivat ennemminkin itseään kuin minua
Sanat muuttuivat äänekkäämmiksi eikä niissä ollut järkeä
Tungos aina ahtaammaksi ja minä seisoin kaiken keskellä
Ja tunsin oloni vangituksi, kuin hyönteinen hiekassa
Mitä enemmän se ryömi sen lähemmäksi kraatterin reuna tuli Yksin - me olemme yksin... Nyt yksi osa elämääni jäi taakseni valoon
Rakkauden tulvitsevana ja luottamuksen ympäröimänä
Korkeuksissa ja syvyyksissä, usealla mutkikkaalla polulla
Löysin hyviä tovereita ja löysin hyvää neuvoa
Mutta mitä kalliimpi toveri, sen katkerampi loppu
Se, että joudun kävelemään tien viimeisen askeleen yksin
Vaikka kuinka takerrummekaan toisiimme, meille vain jää
Sama tyhjä penkki samalla kylmällä, tyhjällä käytävällä Yksin - me olemme yksin... 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *