Käännä lyriikoita kahdella yksinkertaisella askeleella

Artisti Sido -  Otsikko Astronaut

Lyriikat & Käännös: Sido - Astronaut Alhaalla näet käännetyt Sido lyriikat sivulta sivulle! Verkkosivustollamme löydät paljon muita käännettyjä lyriikoita. Katso meidän arkistomme ja muita lyriikoita, esimerkiksi paina esittäjän Sido kirjainta S ja näe, mitä kappaleita meillä on enemmän esittäjältä Sido meidän arkistostamme, kuten Astronaut.

Alkuperäinen

Ich heb' ab, nichts hält mich am Boden
Alles blass und grau
Bin zu lange nicht geflogen
Wie ein Astronaut Wir laufen 'rum mit der Schnauze voll, die Köpfe sind leer
Sitzen im Dreck bis zum Hals, haben Löcher im Herz
Ertränken Sorgen und Probleme in 'nem Becher voll Wein
Mit einem Lächeln aus Stein, uns fällt nichts Besseres ein
Wir ham morgen schon vergessen, wer wir gestern noch war'n
Ham uns alle vollgefressen und vergessen zu zahl'n
Lassen alles steh'n und liegen für mehr Asche und Staub
Wir woll'n alle, dass es passt, doch wir passen nicht auf
Die Stimme der Vernunft ist längst verstummt, wir hör'n sie nicht mehr
Denn manchmal ham wir das Gefühl, wir gehör'n hier nicht her
Es gibt kein Vor und kein Zurück mehr, nur noch unten und oben
Einer von Hundert Millionen, ein kleiner Punkt über'm Boden, ich heb' ab Ich heb' ab, nichts hält mich am Boden
Alles blass und grau
Bin zu lange nicht geflogen
Wie ein Astronaut
Ich seh' die Welt von oben
Der Rest verblasst im Grau
Ich hab' Zeit und Raum verloren hier oben
Wie ein Astronaut Im Dunkel der Nacht, hier oben ist alles so friedlich, doch da unten geht's ab,
Wir alle tragen dazu bei, doch brechen unter der Last,
Wir hoffen auf Gott, doch haben das Wunder verpasst,
Wir bauen immer höher, bis es ins Unendliche geht,
Fast acht Milliarden Menschen, doch die Menschlichkeit fehlt,
Von hier oben macht das alles plötzlich gar nichts mehr aus,
Von hier sieht man keine Grenzen und die Farbe der Haut,
Dieser ganze Lärm um nichts verstummt, ich hör' euch nicht mehr,
Langsam hab' ich das Gefühl, ich gehöre hierher,
Es gibt kein Vor und kein Zurück mehr, nur noch unten und oben,
Einer von hundert Millionen, ein kleiner Punkt über'm Boden,
Ich heb' ab! Ich heb' ab, nichts hält mich am Boden
Alles blass und grau
Bin zu lange nicht geflogen
Wie ein Astronaut
Ich seh' die Welt von oben
Der Rest verblasst im Grau
Ich hab' Zeit und Raum verloren hier oben
Wie ein Astronaut
Oho oho oho
Wie ein Astronaut Und beim Anblick dieser Schönheit fällt mir alles wieder ein:
Sind wir nicht eigentlich am Leben, um zu lieben und zu sein?
Hier würde ich gern für immer bleiben, doch ich bin ein Wimpernschlag,
Der nach fünf Milliarden Jahren nicht viel mehr zu sein vermag. Ich heb' ab, nichts hält mich am Boden
Alles blass und grau
Bin zu lange nicht geflogen
Wie ein Astronaut
Ich seh' die Welt von oben
Der Rest verblasst im Grau
Ich hab' Zeit und Raum verloren hier oben
Wie ein Astronaut
Oho oh oho
Wie ein Astronaut
Wie ein Astronaut 

käännös

Nousen ilmaan, mikään ei pidä minua maassa
Kaikki kalpeaa ja harmaata
En ole lentänyt liian pitkään aikaan
kuin astronautti Kävelemme ympäriinsä kyllästyneinä, päät ovat tyhjiä
Istumme roskassa kaulaan asti, meillä on sydämissämme reikiä
Hukutamme huolet ja onglemat lasilliseen viiniä
Kivisen hymyn kanssa, emme keksi mitään parempaakaan
Olemme jo huomenna unohtaneet, keitä olimme eilen
Olemme syöneet itsemme täyteen, emmekä unohda maksaa
Jätämme kaiken seisomaan ja makaamaan lisäksi tuhkaa ja pölyä
Haluamme kaikki, että se toimii, mutta emme varo
Järjen ääni on jo kauan sitten vaimennettu, emme kuule sitä enää
Sillä joskus meillä on tunne, ettemme kuulu tänne
Ei ole enää olemassa eteen ja taakse, vain vaan ylös ja alas
Yksi sadasta miljoonasta, pieni piste maassa
nousen ilmaan Nousen ilmaan, mikään ei pidä minua maassa
Kaikki kalpeaa ja harmaata
En ole lentänyt liian pitkään aikaan
kuin astronautti
Näin maailman ylhäältäpäin
Loppu haalistuu harmaaksi
Kadotin ajan ja tilan täällä ylhäällä
kuin astronautti Yön pimeydessä, täällä ylhäällä kaikki on niin rauhallista, mutta alhaalla poikkeaa,
Edistämme kaikki sitä, mutta murrumme kuorman alle,
toivomme jumalaa, mutta ohitimme ihmeen,
Rakennamme yhä korkeammalle, kunnes se saavuttaa äärettömyyden,
Meilkein kahdeksan miljardia ihmistä, mutta inhimmillisyys puuttuu,
Täältä ylhäältä yhtäkkiä sillä ei ole väliä
täältä ylhäältä ei näe rajoja tai ihonväriä
Mikään ei hiljennä tätä rakettia, en kuule teitä enää
pikkuhiljaa minusta alkaa tuntua, että kuulun tänne
Ei ole enää olemassa eteen ja taakse, vain vaan ylös ja alas
Yksi sadasta miljoonasta, pieni piste maassa
nousen ilmaan
Nousen ilmaan! Nousen ilmaan, mikään ei pidä minua maassa
Kaikki kalpeaa ja harmaata
En ole lentänyt liian pitkään aikaan
kuin astronautti
Näin maailman ylhäältäpäin
Loppu haalistuu harmaaksi
Kadotin ajan ja tilan täällä ylhäällä
kuin astronautti
ooo ooo ooo
kuin astronautti Ja nähdessäni tämän kaiken kauneuden, muistan jälleen kaiken,
Emme ole oikeastaan elämässä rakastaaksemme ja ollaksemme,
Täällä haluaisin olla aina, mutta olen vain silmänräpäyksen
Tätä ei ole enää viiden miljardin vuoden päästä olemassa Nousen ilmaan, mikään ei pidä minua maassa
Kaikki kalpeaa ja harmaata
En ole lentänyt liian pitkään aikaan
kuin astronautti
Näin maailman ylhäältäpäin
Loppu haalistuu harmaaksi
Kadotin ajan ja tilan täällä ylhäällä
kuin astronautti
ooo ooo ooo
kuin astronautti
kuin astronautti 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *