Käännä lyriikoita kahdella yksinkertaisella askeleella

  • Homepage
  • >
  • Z
  • >
  • Zaz ( Isabelle Geffroy) – J’arrive pas

Artisti Zaz ( Isabelle Geffroy) -  Otsikko J'arrive pas

Lyriikat & Käännös: Zaz ( Isabelle Geffroy) - J'arrive pas Alhaalla näet käännetyt Zaz ( Isabelle Geffroy) lyriikat sivulta sivulle! Verkkosivustollamme löydät paljon muita käännettyjä lyriikoita. Katso meidän arkistomme ja muita lyriikoita, esimerkiksi paina esittäjän Zaz ( Isabelle Geffroy) kirjainta Z ja näe, mitä kappaleita meillä on enemmän esittäjältä Zaz ( Isabelle Geffroy) meidän arkistostamme, kuten J'arrive pas.

Alkuperäinen

J'arrive pas à faire autrement que de me fondre dedans
Et de tout ressentir, subtil, des gestes sincères en colère
Qui sommeillent et qui veillent
L'odeur sensible des êtres hostiles, l'aigreur des gens me gêne.  Je n'arrive pas à faire semblant d'être vraie
Quand des pensées austères me transpercent le cœur,
Me glacent, laissent place à la stupeur, à la pauvreté du sentiment,
Me volent l'envie d'offrir ma joie, me donnent l'effroi,
D'un vide sans quoi l'éclat s'en va... J'essaie de ne pleurer le monde qui me semble assassin,
Le monde et son égo qui se charme de mensonges,
J'essaie de me convaincre et d'espérer que le monde change,
Que nos esprits conditionnés se réveillent et se risquent à l'exode,
L'exode de nos inerties vers des actions palpables,
Que chaque maillon compte et s'en sente responsable.
De ce monde de beauté qui péri sous nos yeux,
De ces enfants sans pain et ces autres qui s'empiffrent,
De ces gens au pouvoir qui laissent crever la terre,
Qui l'ont rendue malade et qui meurtri nos chaires.
Consommation malsaine, tous ces besoins qu'on crée,
Et ce drame qui se joue chaque jour sous notre nez.
Urgence d'un temps amoindri par des discours bidons,
Qu'on acquiesce d'un geste d'épaule comme de gentils moutons.  J'arrive pas à faire autrement que de me fondre dedans
Et de tout ressentir, subtil, des gestes sincères en colère,
Qui sommeillent et qui veillent.
L'odeur sensible des êtres hostiles, l'aigreur des gens me gêne.  Je n'arrive pas à faire semblant d'etre vraie,
Quand des pensées austères me transpercent le cœur,
Me glacent, laissent place à la stupeur, à la pauvreté du sentiment,
Me volent l'envie d'offrir ma joie, me donnent l'effroi,
D'un vide sans quoi l'éclat s'en va... Je n'dois pas leur donner de pouvoir,
Laisser glisser sur moi leur perfide blasfème,
S'ils me touchent c'est que j'ai cessé d'y croire,
Que je m'estime encore bien moins que leur poison qu'ils sèment.
Prendre soin, cultiver mon jardin d'espérance,
Arroser de mon âme et semer à outrance
Tout l'amour que j'innonde de mes pluies d'innocence,
Et c'est ce dont je parle quand je dis « les maillons ». J'arrive pas à faire autrement que de me fondre dedans. 

käännös

En minä onnistu kuin sulautumaan yhteen sen kanssa
Ja tuntemaan kaikki hienovaraisena rehellisistä, vihaisista
Eleistä, jotka ovat horteessa sekä valveilla. Minua vaivaa
Vihamielisten olentojen tuntuva haju, ihmisten äreys. Ei minun onnistu esittää aitoa ja vilpitöntä,
Kun tylyt aatokset lävistävät sydämeni, jähmettävät
Minut, jättävät turtumukselle, tunneköyhyydelle tilaa,
Riistävät minulta haluni tarjota iloani, tuovat pelkoa
Minulle tyhjyydestä, jota ilman hohdokkuus häviää... Minä koetan olla surematta minusta murhaavalta vaikuttavaa
Maailmaa, väkeä ja sen egoa, minuutta valheista lumoutuvaa
Minä koetan vakuuttua siitä sekä toivoa sitä, että muuttuu
Maailma, ehdollistetut mielemme havahtuu ja uskaltautuu
Pakoon, pakoon kohti kouriintuntuvia tekoja pois hidastelusta,
Että ketjun jokainen rengas ratkaisee ja tuntee tästä vastuuta,
Tästä kauniista maailmasta silmiemme edessä näivettyvästä,
Näistä lapsista nälkää näkevistä ja näistä toisista ylensyövistä,
Näistä valtaapitävistä ihmisistä, jotka maapallon kärsiä antaa,
Ovat sairastuttaneet sen, joka vuorostaan läskimme tummentaa.
Mieletöntä kulutusta, tätä keinotekoisten tarpeitten kuormaa,
Ja tätä päivittäin suoraan nenämme edessä pyörivää draamaa.
Ihmisten olankohautuksella säyseinä lampaina hyväksymien
Halpahintaisten puheitten heikentämien aikojen ahdinkoa. En minä onnistu kuin sulautumaan yhteen sen kanssa
Ja tuntemaan kaikki hienovaraisena rehellisistä, vihaisista
Eleistä, jotka ovat horteessa sekä valveilla. Minua vaivaa
Vihamielisten olentojen tuntuva haju, ihmisten äreys. Ei minun onnistu esittää aitoa ja vilpitöntä,
Kun tylyt aatokset lävistävät sydämeni, jähmettävät
Minut, jättävät turtumukselle, tunneköyhyydelle tilaa,
Riistävät minulta haluni tarjota iloani, tuovat pelkoa
Minulle tyhjyydestä, jota ilman hohdokkuus häviää... En suone niille valtaa, enkä antane niiden törkeän rienan1
Hiipiä omiin asenteisiini. Siksi ne voivat minua koskettaa,
Että olen lakannut uskomasta unelmiin, arvostan itseäni
Paljon niiden ympärilleen syytämäänsä myrkkyäkin vähemmän.
Huolenpitoon, toivoa kasvavan puutarhani hoitoon,
Kasvuveden antoon hengelläni ja ylettömään kylvöön,
Siihen kaikkeen viattomuussateitten tulvaan hukuttamaani
Lempeen minä viittaan mainitessani "ketjun renkaat". En minä onnistu kuin sulautumaan yhteen sen kanssa. 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *